Kaupallinen yhteistyö: Kultasepät Andreasen
Kihlaus on vakiintunut osaksi parisuhteen virallistamista vuosisatojen kuluessa. Kihlasormukset tunnettiin Euroopassa jo keskiajalla, mutta Suomessa ne yleistyivät vasta 1500-luvulta eteenpäin ja olivat käytössä lähinnä varakkaamman väestön keskuudessa. Pitkään aikaan tavallisella kansalla ei välttämättä ollut varaa myöskään vihkisormukseen, joten vielä 1900-luvun puolella vihkiminen saatettiin suorittaa lainasormuksella.
Kihlasormuksella ei ole varsinaista kirkollista merkitystä, mutta se toimii näkyvänä muistutuksena lupauksesta ja rakkaudesta. Vihkisormuksilla sen sijaan on tärkeä rooli kirkon näkökulmasta, sillä evankelis-luterilaisessa vihkikaavassa sormus on liiton symboli ja sormusten vaihtaminen on vahvasti juurtunut osaksi seremoniaa. Kihlasormusta pidetään silti tärkeänä osana perinnettä, vaikka se ei ole välttämätön avioliiton kannalta.
Kihlasormusetiketti Suomessa
Suomen kihlausperinteet eroavat hieman muusta maailmasta. Meillä kihlaparin molemmat osapuolet kantavat sormusta. Tämä ei ole niin yleistä muualla, sillä monissa kulttuureissa miehen sormus tulee käyttöön vasta vihkimisen yhteydessä.
Nykyinen tapa ei kuitenkaan ole aina ollut käytössä myöskään Suomessa. Historiallisina aikoina miehet eivät käyttäneet kihlasormuksia, vaan tämä perinne on suhteellisen uusi. Muutos heijastaa laajempaa yhteiskunnallista kehitystä, jossa sitoutuminen nähdään yhteisenä päätöksenä ja kumpikin kihlattu tasavertaisina kumppaneina.
Suomessa kihla- ja vihkisormukset on tapana laittaa vasemman käden nimettömään. Tapa liittyy uskomukseen, jonka mukaan verisuoni, rakkauden suoni, yhdistää vasemman nimettömän ja sydämen toisiinsa. Monissa muissa kulttuureissa sormuksia käytetään kuitenkin oikean käden nimettömässä. Näin toimivat esimerkiksi ortodoksit, tanskalaiset, norjalaiset, saksalaiset ja espanjalaiset.
Kaksi sormusta – suomalaisen kihlasormusetiketin erityispiirre
Kulttuurissamme on tapana, että sulhasen kihlasormus toimii myös vihkisormuksena, kun taas morsiamella on sekä kihla- että vihkisormus. Sulhasen sormukseen kaiverretaan yleensä häiden päivämäärä kihlapäivän rinnalle.
Tämäkin käytäntö poikkeaa muista kulttuureista, sillä monissa muissa maissa kaksi sormusta on leskeyden merkki. Kahden sormuksen perinne juontaa juurensa 1600-luvun Ruotsi-Suomeen, jolloin tuli tavaksi, että sulhanen antaa vihkiäisissä lahjaksi toisen sormuksen. Nykyään kuitenkin on aiempaa yleisempää, että myös miehelle hankitaan sekä kihla- että vihkisormus.
Kihlasormuksen ulkonäkö – perinteitä ja vapautta
Kihlasormuksen ulkonäön suhteen ei ole tiukkoja sääntöjä, vaan sormuksen tyylin voi valita vapaasti. Suomalaisessa kulttuurissa suosittu valinta on sileä kultasormus. Etenkin miesten kohdalla tämä perinne on pysynyt vahvana vuodesta toiseen, kun taas naisten kihlasormuksissa ovat yleistyneet timantit ja muut kivet.
Muualla maailmassa puolestaan käytäntö on päinvastainen. Etenkin anglo-amerikkalaisessa kulttuurissa kihlasormus on koristeellinen ja vihkisormus yksinkertaisempi. Näyttävät kihlasormukset ovat kuitenkin yleistyneet myös Suomessa. Sekä kihla- että vihkisormus voivat olla täynnä timanttien säihkettä.
Kihlaparin sormukset voivat olla täysin samanlaiset, mutta tämäkään ei ole missään nimessä pakollista. Sormukset voivat esimerkiksi olla saman malliset, mutta miehen sormus on leveämpi tai morsiamen sormusta koristavat timantit.
Kulta on perinteinen ja yleisin kihlasormuksen materiaali. Arvokasta jalometallia pidetään romanttisena ja ajattomana materiaalina. Ykkössuosikin paikalla ovat vuorotellen valkokulta ja keltakulta, mutta sormuksissa käytetään nykyään myös muita materiaaleja. Esimerkiksi hopea on suosittu sormusmateriaali sen edullisuuden ja kauniin värin vuoksi.
Yhtenäiset vai erilaiset sormukset?
Perinteisesti suomalaisessa kihlausperinteessä on suosittu yhtenäisiä sormuksia. Samanlaiset tai tyyliltään toisiinsa sopivat sormukset korostavat ajatusta yhteisestä elämästä. Sormukset voivat olla samaa materiaalia ja väriä ja edustaa samaa muotokieltä, vaikka niiden leveys tai muut yksityiskohdat eroaisivatkin toisistaan. Erityisesti miehen sormus on tavallisesti hillitympi ja leveämpi, kun taas naisen sormukseen voidaan lisätä timantteja tai muita kiviä.
Toisaalta yhä useampi pari päätyy nykyään erilaisiin sormuksiin. Tämä heijastaa yksilöllisyyden korostumista ja sitä, että sormuksen halutaan istuvan saumattomasti kantajansa arkeen ja tyyliin. Erilaiset sormukset eivät vähennä sitoutumisen merkitystä, vaan voivat päinvastoin kuvastaa kahden erilaisen persoonan liittoa.
Moni pari valitsee sormukset, jotka eivät ole täysin samanlaiset, mutta joissa on jokin yhdistävä tekijä. Tämä voi olla esimerkiksi sama materiaali tai muotoilu. Tällainen ratkaisu tuo sormuksiin yhteyden tunteen ilman, että kummankaan tarvitsee tinkiä omista mieltymyksistään.
Käytännöllisyys nousee usein esiin erityisesti miehen sormusta valittaessa. Koska miehen kihlasormus saattaa jäädä ainoaksi sormukseksi, sen on hyvä kestää päivittäistä käyttöä vuosikymmenten ajan. Tämä voi vaikuttaa sekä materiaalivalintaan että muotoiluun. Jos taas molemmille hankitaan myöhemmin erillinen vihkisormus, sormusten yhteensopivuus voi nousta tärkeäksi jo kihlasormuksia valittaessa.
Kaiverrukset
Useimmiten kihlasormuksiin kaiverretaan kihlatun nimi ja kihlauspäivämäärä tai molempien nimet ja päivämäärä. Pieni yksityiskohta tekee koruista entistä henkilökohtaisempia ja merkityksellisempiä.
Sormuksiin voidaan kaivertaa myös pari muuta merkityksellistä sanaa, jos pari näin tahtoo. Pitkää kaiverrusta sormuksiin ei valitettavasti saa mahtumaan, etenkään jos sormuksessa on timantteja, joiden kohdalle ei voida kaivertaa.
Kun perinne kohtaa yksilöllisen käsityön
Kihlasormusetiketti tarjoaa raamit, joiden sisällä parit tekevät omat, heille merkitykselliset valintansa. Perinteet antavat suuntaa, mutta jokainen pari valitsee sormukset, jotka sopivat heidän arkeensa, tyyliinsä ja yhteiseen tarinaansa. Kihlasormus kulkee mukana pitkälle tulevaisuuteen ja saa lisää merkityksiä elämän varrella.
Kultasepät Andreasen on tamperelainen kultasepänliike, jossa kihla- ja vihkisormukset valmistetaan käsityönä omalla pajalla. Kultasepät Andreasen on keskittynyt omaan sormusmallistoonsa, josta löytyy vaihtoehtoja jokaiseen makuun pelkistetyistä malleista näyttäviin ratkaisuihin. Kihlaparille voidaan valmistaa pelkät kihlasormukset tai kihla- ja vihkisormusten yhdistelmät, jossa sormukset sopivat toisiinsa täydellisesti.
Asiakkaat saavat osallistua sormusten suunnitteluprosessiin. Jokaiseen malliin on mahdollista tehdä muutoksia. Asiakas saa päättää esimerkiksi sormuksen materiaalin sekä timanttien määrän ja koon. Kun sormus suunnitellaan ja valmistetaan huolella, siitä syntyy koru, joka tuntuu omalta heti ja kestää mukana vuodesta toiseen. Käsityön etu on myös se, että sormuksen istuvuus, mittasuhteet ja käytännöllisyys voidaan huomioida tarkasti jo valmistusvaiheessa, jolloin lopputulos sopii kantajalleen täydellisesti.
Kihlasormusetiketti ei ole tiukka, vaan se antaa tilaa valinnoille, jotka heijastavat parin yksilöllisyyttä. Kun perinne ja ammattitaitoinen käsityö kohtaavat, syntyy sormus, joka on merkityksellinen symboli yhteisestä matkasta.
Lue myös:
